Kuluneen viikon lopulla löysin vihdoin hieman kadoksissa olleen kesäfiilikseni ja nautin sydämen kyllyydestä täydellisistä kesäpäivistä ulkoillen -ja tietenkin neuloen. Puikoilla on edelleen yöpukupussipupu tyttärelle Palma-langasta. Pupulla on jo valmiina vartalo, kaksi kättä ja yksi jalka. Siis puuttuu vielä toinen koipi, pää, korvat ja mahdolliset koristeet, kuten rusetti päälaelta. Yllättävän isotöinen moinen ötökkä on, mutta mukava sitä on väkertää. Pupu saa vain tällä hetkellä odottaa viimeistelyä tärkeämmän ja kiireellisemmän projektin edellä: puikoilla on niinikään Palma-langasta peitto ystäväni vastasyntyneelle poikavauvalle. Toiveissa on, että näemme pikkuisen tulevalla viikolla, joten lähipäivät täytyy tikutella ahkerasti...

Mieltäni ovat ilahduttaneet lämpimän ja aurinkoisen sään lisäksi myös parvekeistutukset.

Ihka ensimmäinen äitienpäiväruusuni kukki kauniisti toukokuussa, kuihdutti sitten kaikki kukkansa, mutta kasvattaa nyt pitkässä varressa yhtä pientä, mielestäni täydellistä kukkaa, jonka puhkeamista vahdin silmä kovana. Aivan niin kuin vahdin vuosikkaan taaperonikin touhuja. Tämän ruusun ruukusta ovat nimittäin pienet sormet pistäneet eräänkin multanokareen suuhun mutusteltavaksi! 

Eikä tässä vielä kaikki - krassi on myös intoutunut kukkimaan. Tässä kukista ensimmäisenä puhjennut: