”Kato!” Näin tyttäremme huudahti osoittaen aamupalapöydässä edellisenä iltana ikkunalaudalle nostamiani tonttuja. Lapsen aito ihmetys ja into toivat itsellenikin sanoinkuvaamattoman jouluisen tunnelman ja hyvän mielen. Mieltäni lämmitti aiemmin viikolla myös kuvassa oleva, yhteistyökumppanilta saamani, jouluinen kukkakoriasetelma.

 

Erityisen tärkeää oikean ja aidon joulumielen saavuttaminen on minulle tänä jouluna, kun jouluihmisenä minulle on ollut kova pala valmistautua juhlaan kipsi kädessä. En ole lannistunut, vaikka kompromisseja onkin pitänyt tehdä ja ärräpäitä nieleskellä. Neulominen on ollut kipsatulla kädellä hankalaa ja se on jäänyt, samoin kuin leipominen. En muista joulua, jolloin en olisi tehnyt ainuttakaan piparia tai torttua…! Vuosi 2008 jää sellaiseksi varmasti ainakin toistaiseksi. Kodin siistimiseen liittyvää sormi- ja hyötyjumppaa olen harrastanut sitten siitäkin edestä. Olen siivonnut sydämeni kyllyydestä, sillä kipsi on helppo peittää siivoushanskalla. Koti on puhtaampi kuin koko syksynä ja niin pitääkin olla -jouluaatonaatonaatonaattona -vai olisiko helpompi sanoa 4. adventtina?! 

Vaikka neulomisesta ei olekaan tullut oikein mitään, niin virkkaaminen on kuitenkin onnistunut. Omatekoisia lahjoja onkin tänä jouluna pukinkontissa sentään yksi – puikkopitsihuivi tyttäremme perhepäivähoitajalle.

Malli: sama kuin tekemässäni puikkopitsihuivissa aiemmin syksyllä (Suuri Käsityö-lehti nro 1/08)
Lanka: Milla Mohair, Kauhavan Kangas-Aitta Oy
Menekki: 100g
Puikko ja koukku: paksu ja ohut eli 20mm ja 2,5 mm

Lankaa minulla oli tähän huiviin käytettävissäni tasan kaksi kerää eli 100g. Siis hivenen hintsusti. Ei olisi haitannut, vaikka huivista olisi tullut vielä kerällisen pidempi. Tähän mittaan on kuitenkin realiteettien raameissa tyydyttävä. Niinpä keksin ratkaisuksi rustiikkisen jättihakaneulan, jolla huivi on helppo ja kaunis kiinnittää. Valitsemani lanka oli todella pörröistä ja siksi huivin tektuurista tuli hyvin erilainen kuin taannoisessa turkoosissa varrasvirkatussa huivissa. Paketointivaiheessa käärin huivin sisään käsintehtyjä suomalaisia konvehteja: 

    

ja lopuksi kiedoin ympärille askarteluista tähteeksi jäänyttä paperia. Lahjanaruksi solmin loput mohair-langasta. Langantähteitä ei jäänyt siis lainkaan! Tämä on mielestäni tänä jouluna käärimistäni paketeista ehdottomasti kaunein. Ja sietää ollakin, sillä meneehän se tärkeälle henkilölle - sellaiselle, joka viettää tyttäreni kanssa 40 tuntia viikossa!

Tunnelmallista ja rentouttavaa joulunaikaa!