Mesimarjat

Hyppäsimme mieheni kanssa tänään pusikkoon - nimittäin mesimarjojen perässä! Mökillä päivää viettäessämme kävimme päiväkävelyllä katsastamassa pari vanhaa paikkaa, joissa näitä herkkuja on aiempina vuosina kasvanut. Löysimmekin pari apajaa ja saaliina oli marjat piirakkaan sekä muutaman rasiallinen pakkaseen talven varalle: 

Mesimarjojen löytäminen on kyllä varsinaista "etsivä löytää"- ja aikaa vievää puuhaa. Allergiaa uhmaten heinätuppaita pöyhiessäni muistelin kauhulla muutaman vuoden takaista kertaa, jolloin mieheni toi mökkituliaisena lähes litran mesimarjoja. Yhdessä mietimme, mitä hyvää marjoista valmistaisimme, kun se anopin hyväksi todettu mesimarjapiiras tuntui silloin liian tavanomaiselta. Päätimme kokeilla mesimarjavaahtoa erään kirjan ohjeen mukaan. Toimimme täsmälleen kirjan ohjeiden mukaan, mutta lopputulos oli suoraansanottuna karmea. Vaahdossa maistuivat vain marjojen roskaisat kannat. Silloin harmitti vietävästi ja nyt vielä hävettää päälle. Mutta oppia ikä kaikki - tänään otin kynän käteen ja haastattelin anopilta reseptikokoelmaani sen tavanomaisen ja hyväksi havaitun mesimarjapiirakan ohjeen:

 

Pohja:

- 150 g voita / margariinia sulatettuna
- 1 dl sokeria
- 1 kananmuna
- 1 1/2 dl venhäjauhoja
- 1 1/2 dl graham- tai ohrajauhoja ( tai jos näitä ei ole, niin vehnäjauhot käy edelleen)
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

- 2 dl kermaviiliä
- 1 kananmuna
- 1 tl vanilliinisokeria
- 1/2 dl sokeria
- noin pari desiä perkaamattomia mesimarjoja 

Mesimarjoissa kannat ovat todella tiukassa, joten niitä ei kannata piirakkaa tehdessä alkaa nyppimään pois. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, kannat eivät maistu piirakassa lainkaan eivätkä jää suuhun pyörimään.

Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia.