Viime päivinä Niskavuorella on pakkasen paukkuessa ihasteltu, ihmetelty, tuoksuteltu ja tuijoteltu - pientä poikavauvaa ja pikkuveljeä!

Olen isosisko kas,
vasta itsekin 2-vuotias.
Pientä vauvaa ihailen,
halin, hellin ja hoivailen.

Suukotan ja rutistan,
silitän ja hauskuutan.
Odottaa en jaksaisi,
vaan leikkiä jo tahtoisin.

"Onko kakka housussa?",
kysyn otsa kurtussa.
Auttaa tahdon kovasti
ja parhaani teen varmasti.

Isommaksi sä kasvat kun,
niin leikin saloihin ohjaan sun.
Ylpeänä sanoja tavailen:
"Oot veljeni mun sä pikkuinen."

Lähde: Positiivarit -värssypankki

Seuraava runo pisti silmääni Vauva-lehden keskustelupalstalla ja mietin, voiko toisen vauvan saamiseen liittyviä tunteita paremmin kuvata:

Tänä päivänä kosketti maata
siipi enkelin taivaallisen.
En onnestain puhua saata,
vaan vierivät kyyneleet.

Vaikka äitinä olen heikko,
niin paha ja syntinen
yhä kuitenkin Jumala luottaa
sain uuden pienoisen.

Laski enkeli helmaani lapsen,
pojan pienen ja suloisen.
Näin vieläkin äidiksi minut
taas uudelleen siunaten.

Tästä kiittää en kylliksi saata
Pyhän Jumalan rakkautta
Taas kalleinta olen saanut
aivan keskeltä taivasta.

 

Seuraavan koskettavan äitiyttä kuvaavan runon lähetti minulle kolmisen vuotta sitten ystäväni, joka oli juuri vastikään saanut poikavauvan. Odotin tuolloin itsekin esikoistamme enkä tiennyt runon kuvaamia asioita, mutta nyt tiedän...

Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
 
Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
Nukuin niin myöhään, kuin halusin
enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
 
Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
Siivosin kotini joka päivä.
 En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
 
Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
En tullut ajatelleeksi, olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
 En miettinyt koskaan rokotuksia.
 
 
Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu, kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty eikä nipistelty pienillä sormilla.
 
 
Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
Minulla oli täydellinen mielenhallinta, ajatuksieni ja vartalon hallinta.
 Nukuin koko yön.
 En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia. 
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
 
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen  yksinkertaisesta hymystä.
 
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
 
Ennen kuin minusta tuli äiti.
 
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
 En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
 
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
 vaikuttaa elämääni niin paljon.
 En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
 
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti. 
 
Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
 
 En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
 
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin 
välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
 
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa rakkautta sydänsärkyä ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
 
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...
 
Ennen kuin minusta tuli äiti.