Tämä tyttären kevätpipo syntyi hieman sattumalta. Kaapissani lojui yksinäinen kerä valkopohjaista punapallopilkullista lankaa, josta halusin jo päästä eroon. Mielestäni lanka näytti kerällä ihan kivalta, minkä vuoksi järkytys olikin suuri, kun aloitin neulomisen. Pilkut neuloutuivat vieri viereen ja valmis neulepinta näytti minusta rehellisesti sanottuna finniseltä. Yök! Hammasta purren ja sadatellen jatkoin neulomista, koska en pikkukummassa pura jotain mihin olen käyttänyt nykyään harvinaista ja kallisarvoista omaa aikaa. Kuin ihmeen kaupalla pilkut alkoivatkin neuleen edistyessä näyttää silmissäni hajonneelta vadelmalta, mikä oli huomattavasti ensimmäistä finni-mielikuvaa miellyttävämpi ajatus. Pipon pelasti oikeastaan kuitenkin vasta vihreällä neulomani päälaki, joka rauhoittaa ja tasapainottaa muuten ällöttävän nyppyistä neuletta ja tukee mielikuvaani vadelmasta kuvastamalla marjan kantaa ja lehtiä. Niinpä tekeleestä tuli kuin tulikin valmis pipo, joka on päässyt ihan oikeaan ja ahkeraan käyttöönkin. Pipo toimii hyvin kevätkeleillä ollen samaan aikaan sekä ohut että lämmin ja suojaten hyvin korvat. Mutta mikä tärkeintä, tytär vetää yleensä pipon mukisematta päähänsä ja pitää sitä mielellään. Ihan mainio lopputulos siis alkujärkytyksen jälkeen. 

Vadelmapipo

Malli: muuten oma, mutta lehti/kanta Novitan MuksuExtra 2008-lehden mallista nro 42 (neulottu mansikkapipo)
Lanka: valkeapilkullisen langan vyötteen olen kadottanut enkä millään muista merkkiä/langan nimeä,
mutta vihreä lanka on Lanettea
Menekki: pilkkulankaa noin puoli kerää ja vähän (10 g?) Lanettea
Puikot: muistaakseni 4 mm (vai 3 mm?) bambusukkapuikot