Malli ja kaava: Suuri Käsityölehti 5/2008

Kangas: heräteostos Eurokankaan kg-laarista

Tänä kesänä on kuulema hyvin muodikasta pukeutua mekkoon, varsinkin kukka -sellaiseen. Ompelemassani mekossa ei ole kukkia, mutta garderobini yleiseen linjaan verrattuna sanoisin, että se on poikkeuksellisenkin naisellinen. Malli esiteltiin lehdessä "Helppo kaavana", mutta se osoittautui toteutuksessa kaikeksi muuksi - pieni ja pönäkkä vajaa 160 cm varteni kun asetti kaavalle tietyt haasteensa. Jouduin siis tekemään jos jonkinlaisia muutoksia ennen kuin olin lopputulokseen tyytyväinen. 

Aluksi kavensin helmaa leikkausvaiheessa alaosastaan noin 10 cm. Ensinnäkin siksi, että en halunnut liian hulmuavaa helmaa ja toiseksi siitä yksinkertaisesta syystä, että kangasta ei olisi riittänyt yhtään leveähelmaisempaan kolttuun! Ompelemaan päästyäni hiki vasta alkoikin virrata ja epäusko vaania. Viikon päässä häämöttävä Välimeren aurinko sai kuitenkin jatkamaan...

Ompelin ohjeen mukaan vasempaan sivusaumaan piilovetoketjun, mutta purin sen heti sovituksen jälkeen pois, koska huomasin, että joustava ja keveä kangas ei pönköttävää vetoketjua kaipaa. Mekon saa päälle muutenkin. Takaa mekko istui hyvin ja decolteeltakin, mutta etukappaleen pönköttävä ja rintamusta entisestään latistava vyotärönseutu vaati muokkaamista. Pitkään mietin, mikä ratkaisisi ongelman, kunnes keksin ommella vyötärölle kaksi vajaan 20 cm:n sisäänottoa pystysuuntaan. Ne paransivat etuosan istuvuutta huomattavasti. Tarkoituksella en kuitenkaan tehnyt miehustasta liian tyköistuvaa, koska käyttötarkoitukseltaan mekko tulee olemaan vilpoinen hellemekko. Helmaa lyhensin myös reilusti, jotta sain mekosta juuri haluamani pituisen eli säären yläosaan ulottuvan. 

 

Mekon juju ja viehätys piilee mielestäni yksityiskohdissa, jotka tekevät siitä siron ja naisellisen eli miehustan muotolaskoksissa ja olkapäiden yli kulkevassa satiinikiinnitysnauhassa:

Muotolaskosten ja nauhakujien ompelu muotokaitaleiden avulla ohueen ja lepruun kankaaseen ei ollut sitä mieluisinta ja helpointa puuhaa, mutta kannatti! Onneksi ompelukoneeni nielee mukisematta kankaan kuin kankaan - kiitos vielä kerran Joulupukki parin vuoden takaisesta hyötylahjasta!

Vaikeuksista huolimatta olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Eiköhän tällä kelpaa matkata perhelomalle aurinkorannalle!