Serkkutyttöni ihastui viime keväänä alla olevan lehtijutun vasemman alareunan mustavalko-oransseihin  kirjoneulesukkiin ja aprikoi, osaisiko ja ehtisikö hän neuloa sellaiset itselleen täksi syksyksi. Puhuessamme lankavaihtoehdoista, silmukkamääristä ynnä muusta sukkien neulomiseen liittyvästä, ehdotin, että voisin neuloa sukat hänelle merkkipäivälahjaksi. Hetkien mietin, mitä tulinkaan taas luvanneeksi - ja vielä oma-aloitteisesti!

En nimittäin ollut lainkaan varma, että suoriutuisin tehtävästä. Olen joskus kouluvuosina neulonut pari kirjoneulesukkaa takan reunustalle jouluksi, mutta kirjoneuletekniikka ei tosiaankaan ole selkäytimessä. Halusin kuitenkin haastaa itseni. Puutteellisiin kirjoneuletaitoihini vedoten en luvannut ihan yhtä runsaasti kirjottuja sukkia kuin lehtikuvassa, mutta jonkinlaiset samanhenkiset.

Lähdin liikkeelle lainaamalla kirjastosta pinon kirjoneulekirjoja. Yhdessä serkkuni kanssa sitten selasimme niistä erilaisia kuviontivaihtoehtoja ja suunnittelimme sukille päälinjat. Parhaaksi lähde- ja opasteokseksi osoittautui Nancy Bushin kirja Folk Knitting in Estonia, joka olisi hyvä olla omassakin kirjahyllyssä, niin paljon kirjassa oli asiaa ja ideoita. Varren kuvioksi valitsimme kyseisen kirjan perinteisistä malleista tähden (Star). Sukkaosan päätimme yksissätuumin raidoittaa samalla tavalla kuin kirjan Ilmar´s Socks -mallissa. Oranssilla päätimme neuloa kantalapun ja varren yläosaan jonkinlaisen tehostepannan. Serkullani oli myös toive, että varren resori olisi niin pitkä, että sen saisi tarvittaessa käännettyä oranssin tehosteraidan päälle. Muuten sain toteutukselle vapaat kädet. Varrensuun tehosteraidan kuvioksi valitsin hyrrän/pyörän (Whorl) ja tähtien väliin neuloin yksittäisiä "hyttysiä" (Fly). Ripauksen oranssia neuloin tasapainon vuoksi myös sukkien kärkeen.

Langaksi ajattelin ensin Novitan Nallea, mutta yhdessä tulimme siihen tulokseen, että ohuemmasta langasta voisi tulla miellyttävämpi ja käytännöllisempi lopputulos. Menin ostamaan sukkiin Austermannin Stepia, mutta koska siitä ei ollut saatavana haluamiamme värisävyjä, päädyin myyjän suosittelemaan Sandnesgarnin Sisuun - enkä pettynyt. Täytyy tunnustaa, että samaisesta langasta olen jo suunnittelemassa uusia sukkia ja voin kyllä suositella lämpimästi! Lopputulos on hieman Steppiä paksumpi, mutta ohuempi kuin Nallesta neulottuna. Resorin neuloin 3 mm:n bambusukkapuikoilla ja muuten käytin 3,5 mm:n KnitPro-sukkapuikkoja.

Hyrrä-/pyöräkuviosta tuntui pelkästään oranssivalkeana puuttuvan jotain, joten viimeistelin sukat kiinnittämällä hyrrän keskelle pieniä mustia puuhelmiä. Ne toimivat hyvin katseenvangitsijoina ja ryhdittävät varren kuviota. Minulla ei ollut aikaa kunnolla kastella ja kuositella sukkia, joten päädyin pikaisesti höyryttämään ne märän harson läpi silitysraudalla. Toimi paremmin kuin hyvin, enkä taida tästä edespäin juuri täyskastelukuosittelua paljon enää harrastaakaan...ainakaan sukkien kohdalla.

Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa tunnustaa, että ihan näin vaivattomasti ja mutkattomasti ei sukkapari syntynyt, vaikka pyysin serkultani mitat, syötin ne sukkalaskuriin ja tein ensimmäisen sukan täysin ohjeen mukaan. Äkkipukki nimittäin hieman nakkeli ja opetti kantapään kautta sen, että kirjoneuleeseen on varattava enemmän silmukoita kuin samalla langalla neulottavaan sileään pintaan. Kahdella langalla neulottava varsi on myös yllättävän paksu eli siinä mielessä ohuen langan valitseminen kannatti, samoin kuin kärkiosan neulominen yksinkertaisesti raidalliseksi. Muuten sukka ei mahtuisi mihinkään kenkään tai olisi epämiellyttävän paksu.

Aivan eivät siis sukkalaskurin ohjeet toimineet tällä kertaa. Neuloin lopulta kaikenkaikkiaan kolme sukkaa, joista ensimmäinen toimi hyvänä mallitilkkuna kahdelle seuraavalle. Miehen ihmetellessä touhua sivusta totesin, että "kun on aloitettu en kesken jätä ja missään tapauksessa en pura!" Mitähän sille yhdelle yksinäiselle sitten nyt tekisi? Kohtahan se on taas toisaalta joulu ja meillä täällä takka...   

Nyt urakan jälkeen olo on väsynyt, mutta onnellinen. Olen tyytyväinen ja helpottunut, että sain sukkaparin aikaiseksi ja ajoissa valmiiksi. Nyt kun sukat ovat paketissa ja matkalla määränpäähänsä, voin todeta, että itsensä haastaminen todella kannatti! Yksi neulealue on taas vallattu ja uskallan jatkossa tarttua taas uusiin ihaniin malleihin tai kuten tällä kertaa, suunnitella jotain ihan itse. On ihana antaa lahjaksi käsintehtyä, varsinkin, kun tiedän lahjansaajan todella innolla odottavan sukkia. Voi kunpa ne vain olisivat sopivat ja istuisivat hyvin...