Näin aikuisena aika joulukalenterin ensimmäisestä luukusta 24:ään kuluu joka vuosi nopeammin. Nyt ymmärrän hyvin äitini huokailut valmisteluajan vähyydestä, kun lapsena toivoin "joulun olevan jo huomenna". Tänä vuonna minut havahdutti mieheni viime viikkoinen lausahdus: "Olen ensi viikolla kaikki arkipäivät töissä ja jään sitten joululomalle..." Ensin ajattelin, että höh, mitäs ihmeellistä siinä on, arkipäiviähän on samat viisi kuin tavallisestikin, mutta sitten kalenteria selaillessani tajusin jouluaaton olevan jo torstaina - kääk! Ja tänä vuonna valmistautumisaikaa on ollut enemmän kuin ruhtinaallisesti. No, mikään ei kai jouluihmiselle ole riittävästi...  Kalenterin sivujen selailun lisäksi selailin kameraani ja tyytyväisenä totesin, että olemmehan me nauttineet joulun tunnelmasta ja mauista jo tovin sekä monessa hyvässä seurassa.

Liivate on leivonnassa ehdoton suosikkini ja tänä vuonna olemme maistelleet jouluisena jälkiruokana ja kahvileipänä seuraavanlaisia herkkuja:

Domino-juustokakkua
MAKU-lehden Talvi 6/09 -numerosta sivulta 67.
 

Mausteista glögitorttua
Pirkan Mitä tänään syötäisiin -ohjeella

ja

Tiernakaupungin hyytelökakkua
Kaleva-lehden Tierna-aika -liitteen ohjeella:

Pohja: n. 25 kpl piparkakkuja
100 g voita/margariinia


Täyte: 3 dl Flora Vanillaa
2 dl kuohukermaa
4 dl luumumarmeladia
tilkka maitoa
8 liivatelehteä

Tehdään perinteiseen hyytelökakun malliin eli piparkakut hienonnetaan ja joukkoon lisätään sulatettu rasva. Seos painellaan tiiviisti leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle. Nostetaan jääkaappiin kovettumaan täytteen teon ajaksi. Liivatteet laitetaan kylmään veteen pehmenemään. Flora Vanilla vaahdotetaan, samoin kerma. Nämä sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon luumumarmeladi/hillo. Maito kuumennetaan ja joukkoon lisätään puristetut liivatelehdet. Hieman jäähtyneenä liivateseos valutetaan ohuena nauhana luumuvaahtoon samalla sekoittaen. Valmis täyteseos kaadetaan vuokaan piparkakkupohjan päälleja nostetaan kakku hyytymään jääkaappiin noin kolmeksi tunniksi. Koristellaan oman maun mukaan. Ohjeessa ehdotetaan kanelia, mutta minä nostelin päälle pari Stockmannin lumimantelia, jotka katosivat alta aikayksikön pikkutyttömme suuhun.


Mieheni ei ole erityisemmin luumun ystävä, mutta tämä kakku maistui yllättäen hänellekin. Maku oli yllättävän raikas eikä niin kovin makea, vaikka luumumarmeladia kohtuu paljon täytteeseen upposikin.

Mieheni on yllättänyt tämän joulun alla toisellakin tavalla. Hänestä on kuoriutunut taloteknisten hankintojen myötä jäätaiteilija:

Näin kauniin kerroksellisia jäälyhtyjä syntyy ilmalämpöpumpun tuottamasta ja ämpäriin kerätystä kondenssivedestä. Asetimme lyhdyn tonttimme sisääntuloväylälle ilahduttamaan ohikulkijoita. Ilmeisesti joku on pitänyt lyhtyä kauniina, sillä tänään kun menin lumitöiden jälkeen sytyttämään lyhtyyn kynttilää, oli lyhty kadonnut! Hämmentävää. No, jos lyhty on ohikulkijan mukaan lähtenyt, niin toivottavasti se tuottaa jouluiloa tämänhetkiselle omistajalleen. Tai jos lyhty on jostain syystä lentänyt päin petäjää, niin saahan noita uusia, kunhan vain on pakkasia...

"...Kolme yötä jouluun on..."