Kävin taannoin Eurokankaassa ihan muissa asioissa, mutta kilolaarista pisti silmääni ja tarttui käteeni pala aivan ihastuttavaa Mikki Hiiri -fleeceä. Kangas on aivan erään vastikään tyttövauvan saaneen ystäväni väristä, joten "siitä se ajatus sitten lähti"...

1588533.jpg  

Ompelin kankaasta ensin 75cm x 100cm kokoisen peiton, jota voi käyttää niin täkkinä, lämmikkeenä vaunuissa ja rattaissa kuin pötköttelyalustana lattiallakin. Tukevoitin peittoa ompelemalla ohuen ja kevyen fleece-kankaan toiselle puolelle taustatikkiä. Reunat huolittelin leveällä kanttinauhalla. Valitsin leveintä mahdollista nauhaa, koska en tiedä juuri mitään niin kamalaa, kuin kapea kanttinauha, jolla pitäisi siististi saada huoliteltua vähänkään paksumpaa kangasta olevan ompeluksen reuna! Tällä kertaa olen kanttinauhan leveyteen ja huolittelun lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Kangasta jäi peiton jälkeen vielä jäljelle ja hetken pohdin, mitä siitä tekisin... Tuleva kummityttömme vaikuttaa lämpöä ja syliä rakastavalta, joten päädyin unipussiin, johon kangas ja taustatikki juuri ja juuri riittivät (jämistä tulee vielä ehkä peitto tai unipussi tyttäreni syntymäpäivälahjaksi saamalle ensinukelle!).

1588561.jpg

Kaavan löysin jo arkistoimastani Moda 1/2008 -lehdestä. "Matemaattisena ja numeroitava rakastavana ihmisenä" säikähdin ensin pienoiskaavoja (joihin en aiemmin ole koskaan törmännyt!) ja ohjetta suurentaa ne oikean kokoisiksi. Päätin kuitenkin käydä taistoon ja Euroviisusemifinaalin säestyksellä piirsin blancolle kaavapaperille 5cm x 5 cm -ruudukon, johon vapaalla kädellä hahmottelin kaavan. Näin kaavan suurentaminen oli loppujen lopuksi helppoa, mutta todella aikaavievää.

1588553.jpg

Pidensin pussia helmasta viitisen senttiä ja nyt unipussin pituus olalta helmaan on noin 74 cm. Kaula-aukon ja kädentiet huolittelin samaisella leveällä kanttinauhalla kuin peitonkin. Toiseen sivuun ompelin 60 cm pitkän ohuen vetoketjun, jonka suosiolla harsin kiinni ennen ompelua. Yleensä luotan pelkkien nuppineulojen voimaan, mutta tällä kertaa ähertäminen kannatti ja sain vetoketjun kiinnitettyä siististi fleecen ja tikkikankaan väliin. Olkapäihin suunnittelin ensin ohjeenmukaisia painonappeja, mutta päädyin lopulta kuitenkin tarranauhakiinnitykseen, koska en halua ottaa pienintäkään riskiä, että painonappi ei kiinnitykään kunnolla, irtoaa ja aiheuttaa pienelle ihmiselle vaaratilanteen. Eli epäesteettisempi, mutta mielenrauhan kannalta ehdottomasti turvallisempi kiinnitysvaihtoehto - tarranauha.

1588567.jpg  

Aion antaa nämä tekeleet "muuten vaan"-lahjaksi...

1588545.jpg

...jospa uni ja lepo näissä maittaisivat!