Mikä blogi? Kuka kirjoittaa?

Ystäväni innostamana päätin, lähes hetken mielijohteesta, ryhtyä pitämään blogia harrastuksistani, kokkaamisesta ja käsitöistä. Ensimmäinen ongelma blogia luodessa oli sen nimi. Mikä olisi lyhyt, ytimekäs ja kuvaisi pienen perheenäidin elämää? Päädyin Niskavuoreen, joka viittaa paitsi pieneen härkä-tyttöömme Hetaan, myös toiseen perheemme vahvaan naiseen, allekirjoittaneeseen pirttihirmuun, jolla on mitä pitkämielisin mies. Ehkä blogin nimi viittaa myös maalaisromantiikan kaipuuseeni sekä lähellä työsydäntäni oleviin mummoihin ja pappoihin.

Käsitöistä innostuin jo pikkutyttönä. Ala-asteiässä ompelin, neuloin ja kudoin kangaspuilla. Kävin ompelukerhossa ja  kudontakursseilla. Puikoissa minua ohjasti äitini. Tuotoksena syntyi yhtä jos toista: vaatteita, poppanoita ja mattoja, jopa raanu. Opiskeluvuosina ja työuran alkaessa käsityöinnostukseni hiipui. 20+ vuosien varrella syntyi vain satunnaisia sukkia ja pipoja, ponchoja ja sisustustyynynpäällisiä. Nyt äitiyden ja oman kodin myötä innostus ja kiinnostus kankaisiin, lankoihin ja puikkoihin on palannut moninkertaisena! On ollut ilo huomata, että äkkiä ruostuneetkin taidot ja sormet vertyvät.

Kokkaaminen on alkanut kiinnostaa pikkuhiljaa ikävuosien myötä. Samaa tahtia on alkanut myös keittokirja-ja reseptikokoelmani karttua. Nyt näille aarteille on pyhitetty kokonainen kaappi! En lähde lyhyellekään viikonloppulomalle ilman reseptikirjaani, mikä on herättänyt ystäväpiirissämme suurta hilpeyttä. Kokkaustaitoni ovat kehittyneet lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen enemmän suolaisen ruuan laittaja kuin sokerinen leipoja, mutta silti pelkään edelleen paisteja ja pihvejä, mutten liivatetta!  

Valmistumassa ja suunnitteilla on jatkuvasti sekä köökissä että käsityöpuolella monia eri projekteja!