Luin vasta jonkun aikakauslehden pääkirjoituksesta, että lapsuudenkotien huoneet jäävät usein vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi, romu- ja jäännöstavaravarastoiksi nuorison muuttaessa omilleen opiskelemaan ja aloittamaan itsenäistä elämää. Tunsin piston sydämessäni ja tulin lapsuudenmaisemiin pääsiäisenviettoon sillä mielellä, että vanhan huoneeni on vihdoin aika saada ansaitsemansa kasvojenkohotus. Juuri kasvanut perheemme tarvitsee sitä paitsi toimivan vierashuoneen mummolavisiittien ajaksi. Niinpä aloitin lomaviikon "mööbleeraamalla", sisustamalla ja somistamalla: vanha jatkettava lastensänkyni on nyt tyttärellämme uusiokäytössä, kiikkutuoli löysi pitkästä aikaa paikkansa ja muutamat vanhat lapsuudenaikaiset tavarat pääsivät esille koriste-esineiksi. Lisäksi ompelin ikkunoihin keväisemmät verhot, levitin lattialle uudet matot sekä asetin sängyille pari koristetyynyä ja torkkupeittoa. Nyt huone näyttää ja tuntuu vierashuoneelta, minkä lisäksi minulla on hieman kevyempi olo - vaikka jäihän sitä setvittävää vielä seuraavaankin kertaan... :)