Madonna oli yksinkertaisesti loistava! Mukavuudenhaluisena ihmisenä olin varautunut ruuhkiin, jonoihin ja yleiseen suuren yleisötapahtuman epämiellyttävyyteen, mutta ilokseni yllätyin erittäin positiivisesti. Jätkäsaari toimi konserttipaikkana hyvin ja maailmanluokan spektaakkeli antoi paljon enemmän kuin ennalta uskalsin toivoa. Lavan ja ihkaelävän Madonnan näin valitsemiltamme paikoilta C-katsomosta pariin otteeseen juuri ja juuri, mutta katsomoalueen keskivaiheen screenille näkyvyys oli täysin esteetön eli paikat olivat lopulta enemmän kuin hyvät. Siis täysin hintansa väärtit. Ainoa miinuspuoli järjestelyissä oli, että anniskelualueille oli satojen metrien jonot ja pelkiksi toiveiksi jääneet huurteiset kismittivät erityisesti seurueemme miespuolisia jäseniä. Myös sää suosi ja elokuisen lämmin ilma oli kuin ulkomailla konsanaan. Hento merituuli viilensi välillä mukavasti ja loi Suomen oloihin epätodellista iltatunnelmaa. Biiseistä mieleen jäivät erityisesti mielestäni upeasti tähän päivään miksattu Like A Prayer ja koko huiman kaksituntisen päättänyt Give It 2 Me. Tällä jaksan pitkälle syksyyn :)

Mummolan lomaa säät suosivat myös ja heitimmepä koko perhe kesän päätteeksi vielä talviturkinkin! Nautimme helteistä mökillä ja samalla pääsimme nauttimaan viherpeukalon villiinnyttämän äitini viljelmän tuotoksista:

 

Mökkilounaaksi syntyi täytettyä kesäkurpitsaa. Halkaisin kurpitsan pituussuunnassa, koversin lusikalla reilusti keskiosan siemenhötön pois ja tein täytteen jauhelihasta, sipulista, riisistä, paprikasta ja keitetystä kananmunasta. Mausteeksi suolaa ja jauhelihamaustetta sekä loraus kermaa pyöristämään makuja ja hieman sitomaan täytettä. Lisäksi vielä juustokuorrutus viimeistelyksi. Kypsennys kaasu-uunissa täydellä teholla noin puoli tuntia eli vastaisikohan se jotain 30 minuuttia 200 asteessa?

Kruunutillit innoittivat pitämään pienimuotoiset rapujuhlat mummolan lomaviikon päätteeksi. Isäni pitää äyriäisistä ja nyhräämisestä juuri rapujen kaltaisen ruuan kanssa, niinpä rapuiltapala olikin erityisesti hänen mieleensä.

Tämä oli tänä kesänä jo toinen kerta, kun pääsimme rapujen makuun. Nälkähän näillä epeleillä ei juuri lähde, mutta tärkeintä punaniekkojen kanssa lieneekin yhdessäolo ja iloinen mieli ystävien ja läheisten kanssa. Pari viikkoa sitten ystäväpariskuntamme järjesti rapukekkerit, joissa oli panostettu koristeluun ja kattaukseenkin: