Työni innoittamana kokeilin naulakkoneulontaa eli opettelin käyttämään neuleharppua!

Alku oli hankalaa ja vaivalloista, kun en saanut kirjallisista ohjeista tolkkua. Sitten sain asiaan perehtynyttä kädestä pitäen -opastusta ja homma alkoi luistaa. Yhdestä 150 g:n pätkävärjätystä 7 Veljestä -kerästä syntyi 27 cm leveällä neuleharpulla 140 cm pitkä ja 20 cm leveä kaulahuivi:

  

Valmis neulos on mukavan kevyttä, joustavaa ja mukautuvaa. Uskon, että lämmintäkin. Menetelmä on todella yksinkertainen - ja juuri siksi pidemmän päälle melko puuduttava. Pätkävärjätty lanka oli näppärä, mutta värin vaihtumiskohta näkyy ikävästi, jos huivia oikein tarkkaan tarkastelee. Toisaalta raidoitettu 7 Veljestä oli helppo lanka tekniikan harjoitteluun ja opetteluun tuottaen ihan mukiinmenevän lopputuloksen, mutta seuraavan kerran valitsisin jonkun hieman enemmän tekstuuria omaavan langan, esimerkiksi mohairin. 

Tekniikka on lyhyesti sanottuna langan pujottelua ja silmukoiden nostelua. Langanpujottelukoulukuntia on tällä perinnekäsityötavalla monia. Minusta kaunista jälkeä syntyi kieputtamalla langalla tappien ympäri kahdeksikkoa ja sitten nostamalla alempi silmukka ylemmän yli:

Näin jatkoin, kunnes kaikki langa oli käytetty eli monen monta kierrosta. Tekniikkaa voin lämpimästi suositella välipalakäsityöksi, seurusteluun ja matkoille.